SALKKARIT!

Olemme saaneet paljon kommentteja viikonloppujen ruokavaliosta ja muusta tekemisestä, blogin keskittyessä pääasiassa muuhun kuin treenaamiseen. Ilmeisesti monet teistä, rakkaat lukijamme, ovat tyystin unohtaneet miksi olemme täällä. Muistin virkistämiseksi kertaamme nyt hieman normaalia viikko-ohjelmaa. Arkipäivinä heräämme 9 ja 10 välillä, syömme aamupalan ja suuntaamme tunnin mittaisiin aamuharjoituksiin. Odottelemme salilla harjoitusten jälkeen yleensä noin puoli tuntia suihkuun pääsyä, koska paikassa on vain yksi suihkukoppi. Suihkunraikkaana suuntaamme kohti rakasta ruokalaamme, KGK:ta (Kulosen Gourmet Keittiö) jossa tarjoillaan jauhelihaa sipulilla ja tomaatilla höystettynä tai uusinta suosikkiamme kanaa, papuja ja ituja. Usein lounaan jälkeen raahaamme lepoa kaipaavat ruhomme poolille ja kieriskelemme auringossa, koska edellämainittu toiminta on täällä mahdollista toisin kuin suomessa. Iltatreeneihin valmistautuminen aloitetaan syömällä pieni välipala noin neljän aikoihin, välipalana olemme tottuneet syömään parsakaalia sekä pähkinöitä. Iltaharjoitukset alkavat 6 tai 7 illalla ja kestävät tunnin. Harjoituksen jälkeen suoritetaan aamuiset rituaalit suihkun suhteen, jonot tosin ovat illalla hieman pidemmät. Jälleen on aika suunnata ruokailemaan jauhelihaa tai kanaa, erilaisin kasvishöystöin. Ruokaillessa pesukone myllyttää päivän treeneissä käytetyt varusteet, syömisen ja pyykkien kuivumaan ripustamisen jälkeen on aika suunnata Starbucksiin katsomaan muistetaanko meidät vielä kotosuomessa ja olemmeko mahdollisesti saaneet sähköistä postia. Nyt tosin näyttää siltä, että ainakin hyvä "ystävämme" Shukokai on unohtanut meidät. Iltapalaksi syömme kinkkumunakkaan juustolla ja painumme nukkumaan kahdentoista aikoihin. Viikonlopun rytmi eroaa täysin arkipäivän puurtamisesta, ainoastaan lauantai aamuna on harjoitukset, ruokapaikat valitaan huutoäänestyksellä ja hajuaistin perusteella.


Viikot eivät kuitenkaan aina mene täysin edellä mainitulla kaavalla. Tiistaiset iltaharjoitukset kutsuivat ja hyppäsimme kärryymme. Yllättäen matkamme katkesi kuitenkin puoleen väliin mekaanisen vian vuoksi. Yllätys oli suuri, sillä vaikka olimme tottuneet vaihtamaan autoamme viikon välein, ei mittaritaulussa ollut vielä vilkkunut yksikään varoitusvalo. Auto kuitenkin sammui keskelle risteystä ja jouduimme korvaamaan illan jiujutsu harjoitukset voimaharjoituksella, auto oli työnnettävä huoltoaseman pihaan. Näppäilimme langattoman matkaviestimen yhdistämään meidät Alamon palvelupisteeseen ja tilasimme uuden kulkuneuvon samoihin koordinaatteihin missä itse ihmettelimme automme ympärillä pyöriviä jenginuoria. Odoteltuamme noin puolitoista tuntia luotto mekaanikkomme kurvasi pihaan lava-autolla jonka kyydissä komeili harmaa Pontiac. Arvelimme sulkeutuisikö ympyrä tähän autoon ja jäämmekö ilman avo mustangia. Aloitimmehan reissun täysin samanlaisella harmaalla pontiacilla kuin joka meille nyt tuotiin.


Keskiviikko iltana kävimme tutstumassa planet hollywoodin ostosparatiisiin, aikeisamme oli poistua markkinapaikalta tyhjin käsin, olihan matkapudjetti ylitetty jo molemman herrasmiehen kohdalla. Toisin kuitenkin kävi. Kaikki alkoi Kulosen viattomasti lausahduksesta: "kato, pena hermanni kauppa, tosta joku halvin tuliainen" pahaa aavistamatta suomalaiskaksiikko asteli liikkeen porttien sisäpuolelle, halpaa liikkeessä tosiaan oli, oli nimittäin poistomyyntien aika. Mikä tarkoitti matkapudjetin suuntaamista entistä enemmän kohti kotimaisia pakkaslukemia. Kulosen poistuessa 450dollarin kuitti taskun pohjalla, sekä kaksi säkillistä vaateita hivenen päivittyneissä käsissään ja vielä toiset kaksi vainikaisen puutarhaletkuihin kiedottuna. Kaikkia näitä vaatekappeleita ei kuitenkaan hankittu Kulosen atleettista miesvartaloa komistamaan, jaloina ihmisolentoina Kulonen hankki osan vaatteista ystävilleen, tosin pientä korvaista vastaan, näin ollen matkapudjettikin saatiin kapuamaan muutaman askeleen lähemmäs nollaa.


Torstai illan ohjelmaan kuului ilmainen ja viihdyttävä seireenishow eturivistä katsottuna. Jouduimme jonottamaan tähän Treasure Islandin päivittäin järjestämään esitykseen noin 40 minuuttia jotta saimme hyvät paikat katsomossa. Olimme jo kerran nähneet esityksen lähes kokonaan, tosin huonoilta paikoilta, näytös oli niin tyylikkään oloinen että jo silloin päätimme tulla katsomaan sen kokonaan, eturivistä. Nyt lunastimme itsellemme tekemiä lupauksia, emmekä todellakaan pettyneet. Näytelmä oli kerrassaan mahtava ja sai kaksikon hetkeksi harkitsemaan myös kaksi tuntia myöhemmin alkavaan näytökseen jäämistä.


Perjantaina postilaatikossa oli viesti joka johdatteli kaksikon avaamaan pandoran lippaan. Ystävämme suomesta muistivat kaksikkoa ja halusivat joko lievittää tai lisätä koti-ikävää lähettämällä meille katsottavaksi molempien suosikkisarjan avausjakson. Salatut elämät pyöri nyt siis ison veden takanakin. Koti-ikävä ei kuitenkaan ole vielä päässyt yllättämään, kuka nyt haluisi vaihtaa +45 asteessa poolilla makailun suomen pakkasiin ja työssä käyntiin. Onnistuimme siis avaamaan pandoran lippaan päästämättä pahaa valloilleen.