Viikonloppu Losissa

Perjantaina salin aamuharjoitukset suoritetaan pyjama päällä, joten jälleen kerran jäimme suosiolla niistä harjoituksista pois. Laiskottelun tai levon aika ei kuitenkaan vielä ollut, vaan jatkoimme jiujutstu opetusvideon kuvaamista kotistudiossamme.

Lauantai aamuna yksi ihmishistorian ärsyttävimmästä äänistä herätti voimakaksikon kello7.00, nimittäin herätyskello, Tällä kertaa myös Jamba suoriutui heräämisestä ilman sen suurempia kiukutteluja taikka lisäajan vaatimisia. Karttalaukku olalla ja kamera kaulanauhasta roikkuen hän sinkoili ympäri lukaaliamme viimeisiä lähtövalmisteluja tehdessämme. Aamupalan jälkeen hyppäsimme Chrysleriin ja suuntasimme ajopelin kohti jo niin tuttua Los Angelesia toivoen että kimalletarra olisi oikeassa ja auton ajotietokone väärässä öljyvaraston suhteen. Neljän tunnin ajo palkittiin saadessamme auton parkkiin Pitkän rannan kaakkoispuolelle. Oli aika hypätä jaloittelemaan ja ennenkaikkea syömään, olihan lauantai jo pitkällä ja viikonloppuisin syötävän ruuan määritteli maku eikä ravintoarvot.

Erittäin maittavan aterian jälkeen oli tarkoitus päästä kurvailemaan segway motorisoidulla ajolaitteella. Törmäsimme kuitenkin jälleen kerran ikärasismiin, kun suomalaisen teinisensaation ajohaaveet kariutuivat 21-vuoden ikärajaan. Murheet unohtuivat pian löytäessämme ikärajattomat menopelit molemmille sankareille ja pääsimme kurvailemaan pitkin rantaviivaa. Vaikka merituuli ja vauhdin tuoma ilmavirta hiveli auringon värjäämiä vartaloitamme, polkeminen sai hikirauset aktivoitumaan tuottaen nestettä kehojamme viileentäekseen. Oli aika palauttaa menopelit vuokraamoon ja hypätä tyyneenmereen pulikoimaan. Hetken aikaa rantavedessä viihdyttyämme päätimme suunnata autolle, kuuluihan matkaohjelmaan UFC101 katsominen. Saavuimme Hootersiin hetken liian myöhään ja jouduimme katsomaan esiottelut kadun seisomapaikoilta. Hieman ennen pääotteluiden alkua, sekä painikaverimme johny hendricksin taistoa Timba nimellä varatut paikat vapautuivat ja pääsimme sisätiloihin ihastelemaan näköradion antia hyvinvarustetussa seurassa.



Otteluillan päätyttyä oli aika kohdistaa kompassin suuntanuoli kohti hotelliamme. Nälkä haittasi kuitenkin näköä niin suuresti ettei Vainikainen erottanut tienviittoja toisistaan, niinpä parkkeerasimme ajokkkimme pizza Hutin autopaikalle. J-P:n suorittaessa yhteistilausta seurueelle murtavalla englannin kielellä "can I have two medium size meatlover pizzas and two soft drinks, we eat here" Jamba tyytyi tuiottamaan silmat kiiluen rasvankeltaisia mainoskuvia eri pizza vaihtoehdoista. Istuimme pöytään odottamaan pizzojemme valmistumista herkutellen jo mielessämme kuinka huuhtoisimme rasvapalat kylmällä kolajuomalla kurkusta alas. Mielikuvamme katkesi pyötäämme tuotaessa takeaway pussi. Näimme siis parhaaksi siirtyä autoon herkuttelemaan, pussin avatessamme huomiomme kiinnittyi ensinmäiseksi puutteneisiin ananaksella maistettuihin porejuomiimme, seuraavana huomio kiinnittyi kahteen epämääreiseen paperipussiin jotka sijaitsivat takeaway pakkauksessamme. pussit sisälsivät jonkin tyyppisä ohraleivoksia. Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta olimme silti tyytyväisiä olihan meillä molemmille omat keskikokoiset lihanrakastapitsamme. Pettymys oli kuitenkin sanoin kuvaamaton avatessamme "pitsalaatikot", ne nimättäin sisälsivät kaksi perhekokoa olevaa pastavuokaa. Posiitiivisen ajattelun maestroina totesimme että vaikka ei ihan sitä tullut mitä tilattiin, niin eipähän ainakaan jää nälkä. Ruokailun jälkeen oli aika yrittää löytää tie hotellille ja mennä lepäämään.


Sunnuntai aamuna olimme niin tohkeissamme että heräsimme reilusti ennen kellon soittoa, tai sitten syy heräämiseen oli kadulla kello 7 alkaneet karnevaalit, joissa soitettiin espanjankielisiä joululauluja, sekä hakattiin kämmeniä voimaakksti toisiaan vasten, tämän muodostaen korkean korvia vihlovan äänen, mikä saa normaalin ihmisen vihaamaan yhteiskuntaa, sekä kadehtimaan kuuroille suotua ikuista hiljaisuutta. Kun viimein nousimme ylös ja jätimme hyvästit viiden hengen karnevaaliväelle suuntasimme hakemaan meiille luvatun mustangin allemme. Autovarikolla emme kuitenkaan päässeet neuvottelemaan autonvaihdosta luottomekaanikkomme kanssa, emme myöskään päässeet mustangin rattiin. Mutta pääsimme jälleen valitsemaan auton itse useista eri vaihtoehdoista, niinpä JP lähti hakemaan ryhmälle uutta kulkuneuvoa, Kulosen työntäessä donitsia toisensa perään päivettyneesseen kuontaloonsa starbucksin ilmaiskojussa. Viidennen suklaavadelmaomenakierrerinkelin matkatessa Kulosen ääntä kohden Vainikainen oli tehnyt päätöksen uuden kulkuneuvon suhteen. Poistuimme varikolta Pontiac merkkisellä autolla, tuo ainoa ajoneuvo jonka olemme palauttaneet reissun aikana vuokra-ajan päättymisen takia emmekä vaihtaneet vian vuoksi. Valintatilanteessa Vainikainen kiinnitti huomiota auton väriin, joka sopii erittäin hyvin hänen huomiota herättäviin valkosankaisiin aurinkolaseihin. Kun allamme oli uusi menopeli, jossa ei varoitusvalot vilkkuneet eikä tarvinnut jännittää, koneen räjähtävän kuljettaen ryhmän tuonelan portteille. Lähdimme hakemaan jännitystä kuudenlipun huvipuistosta taikavuorilta, aivan kaupungin kupeesta. Six Flagsin vuoristoratoja kierrellessämme Jamba muisteli kaiholla suomen tivoleita ja huvipuistoja, mainiten tosin niiden hurjimpienkin laitteiden muistuttavan lähinnä taikavuorten possujunaa. Muutaman vekottimen pyöritykset jäivät vielä kokematta, sillä laitteisiin pääsyä sai odottaa kuin suomalainen lämmintä kesäpäivää. Pisin jono oli noin 1,5tunnin mittainen, mikä oli kuuleman mukaan lyhyt keskivertoviikonloppuun verrattuna. Huvipuistossa olisi ollut mahdollisuus vaihtaaa tuntemattomaksi jäänyt rahasumma tamagotchia muistuttavaan laitteesseen, jonka kantajille oli omat jonot. Nämä jonot olivat noin minuutin mittaisia, joten tuo laite olisi taannut useamman hurvittelun vähäisemmällä jonottamisella.




Huvipuiston sulkiessa porttinsa, suuntasimme takaisain kohti Las Vegasin valomerta. Ajomatkaa oli edessä reilut 4.5 tuntia joten päätimme suorittaa auton ja miehistön tankkauksen ennen varsinaisen matkan alkua. Auton tankki saatiin helposti täyteen mutta miehistön kanssa oli jälleen pieniä ongelmia. Jack in the boxin drive in linjalla Vainikainen yritti jälleen kerran suorittaa tilausta murtavalla englannin kielellään pyytäen "two triplebacon burgers, one chorizo sausage burrito and taco nachos". Luukulla ennen rahojen vastaanottoa myyjä vielä kysyi "how many tacos?" johon vastaus oli yksi. Kolmannen kerran Vainikaisen kysyessä hintaa myyjä pahoitteli ja pyysi sen jälkeen englannikis yhtä dollarija ja 18 senttiä. Ei ollut ensimmäinen kerta kun palvelukieli J-P:lle oli espanja, minkä puhuminen taikka ymmärtäminen ei lukeudu Hänen vahvimpiin osaalueisiin. triplapekonihampulaisten, makkara burriton ja takojen sijaan jouduimme tyytymään pelkkiin takoihin. Nämä eivät kuitenkaan energgiavarastojamme täyttäneen, jote jouduimme hakemaan huoltoasemalta kuivia kolmioleipiä vatsan täytteeksi. Leipien ostaminen sujui J-P:ltäkin täysin kivuttomasti saihan hän itse valita leivän jääkaapista ilman minkäänasteista sosiaallista kanssamkäymistä vieraiden ihmisten kanssa. Puolenmatkan paikkeilla Vainikainen rikoi hiljaisuuden esittäen Kuloselle arvoituksen "arvaappa mitä unohtu LA:han?" Kulonen ei useista vinkeistä huolimatta onnistunut ratkaisemaan arvoitusta. "No kotiaveimethan ne siellä on". Vainikainen totesi masentuneella äänellä. Päätimme jatkaa kohti kotia ja yrittää joko murtautua sisään tai herättää joku asuinkumppaneista avaamaan oven. Pihalle saavuttuamme Jamba kokeili ensitöikseen olisiko yksikään talon luukuista avattavissa ilman avainta. Kun tämä ei onnistunut oli aika siirtyä vaiheeseen numero kaksi ja alkaa mekkaloimaan ja hakkaamaan ovia sekä ikkunoita aivan kuten aamuisissa karnevaaleissa ihmiset olivat tehneet. Kukaan ei kuitenkaan tullut avaamaan ovea, joten tyydyimme nukkumaan autossa excalibur hotellin parkkihallissa. Tämä on tuttu paikka edellisen reenimatkan vegas tourilta. Hotellin seriffi tuli herättelemään seurueen puol 10 aikoihin ja kielsi nukkumisen autossa joten päätimme siirtyä päivystämään asuntomme edustalle josko sieltä alkaisi kömpiä miehiä ulos. Hetken odottelun jälkeen pääsimmekin jatkamaan unia huoneeseemme. Myöhemmin kuulimme että Kulosen ikkunoiden hakkaaminen oli herättänyt koko talon, mutta uniset jiujutsukat olivat tyytyneet päivystämään vaatekomerossa ase ladattuna mahdollisen murtomiehen saapumista varten.

Tiistain ilta harjoitusten jälkeen, pääsimme seuraamaan kolmen käärmeluolan jujutsukan vyöarvon ylenemistä. Hyvä ystävämme TJ kävi kuittaamassa purppuran vyön muun cobraväestön , sekä muutaman suomalaisturistin osoittaessa kunnioitustaan häntä kohtaan. Tuo oli kuitenkin vasta pientä tulevaan verrattuna, sillä seremonian päättyi marc laimonin solmiessa punaisin tikkauksin koristellun mustan vyön asuintoverimme krissin lanteille. Seremonian jälkeen halailtiin amerikan malliin, tämä pitää sisällään halaukseen valmistavan kättelyrituaalin erilaisine kiemuroineen, äänähdyksineen, sekä askelkuvioineen.