ROAD TRIP VOL.2.0

Perjantai ja kovasti odotettu viikonloppu koittaa vain muutaman tunnin kuluttua. Joukon runneltuneet ja väsyneet kehot sekä inisevät ja naksahtelevat nivelet huutavat lepoa, mutta vielä olisi kestettävä kahdet repäisevät jiu-jutsu harjoitukset. Valo pilkahtelee jo tunnelin päässä, kunnes amerikkalaiset ystävämme informoivat kauan odotetun ja yhden matkamme kohokohdista, Affliction promootion peruuntumisesta! J-P ei ole uskoa korviaan ja on jo suuntamassa lähimpään tähtikahvilaan tarkistamaan asiaa muista tietolähteistä. Jamba taas lässähtää ilmapatjalle sikiöasentoon suremaan. Kommodori on jo puhelinlankoja pitkin matkalla pursiseuran puheenjohtajan puheille sättimään tätä Barnetin perään suolapyssyn kera.

Suunnitelmat pitivät tämän johdista täysin uusiksi, niinpä päätimme tehdä länsirannikko tourin tulevana viikonloppuna, ainoastaan koska poppoomme on treenille uskollista sakkia ja täten emme jäisi paitsi yhtä monesta ninja-oppitunnista kuin jos Barnett olisi pitäytynyt luomuravinteissa.
Pakkasimme viikonloppureissua varten henkilökohtaiset tavaramme johon sisältyi mm. J-P kohdalta 98% elektroniikka, Jamba pakkasi s-market muovipussiinsa vara kalsarit sekä vaihtopaidan. Kommodori taas hieman valveutuneenpana poikamiehenä varautui astetta paremmin PYYHKEEN JA HAMMASHARJAN kera.
Alkuperäisessä matkaohjelmassa oli varattu aikaa piipahdukselle punaisten jättipuiden metsässä, mutta lyhyen tähtinavigoinnin jälkeen huomasimme sinne ajamisen kestävän niin kauan että Jamballe alkaisi jo kasvaa sängen sijasta parta. Täten J-P suuntasi sähkösinisen sportti hyundai Lake Tahoen kautta kohti San Franciscoa. Matka kului mukavasti maisemia katselessa ja Jamban yllätys,yllätys vetäen hirsiä takapenkillä. Pieni odottamaton käänne tapahtui kun Jamba tuli tajuihinsa ja keksi seurueen ajanvietteeksi "laiva on lastattu" leikin, sekä ohessa itsekseen "Pieru tulee lastattuna" leikkiä .Pian meille selvisi että kukaan ei ollut pinnannut ainuttakaan Biologian tuntia keksiesämme yli 200 K:lla alkavaa eläintä! leikki loppui, kun takapenkiltä kuului huudahdus "oho, tulikohan vähän paskaa housuun?", eikä tätä hyväksytty koolla alkavaksi eläimeksi, tämän seurauksena Ryhma piti siisteytymis tuokion läheisellä huoltoasemalla. Illan tullen päätimme yöpyä vuoristomaisemissa jossa turisteja kusetettiin jälleen vastaanottovirkailijan toimesta.


Herätyskellon soidessa J-P istuskelee jo peukaloita pyöritellen lähtövalmiina sängyn sivulla. Kommodorin herääminen sujuu hiiren verran hitaammin mutta herääpä kuitenkin ehkä muutaman Ärrä-pään saattelemana, kun taas Jamban tuominen elävien kirjoihin vaatii tyypiilliseen tapaan erikoislääkärin kotikäyntiä joka irroittaa nuorukaisen syvästä, lähes koomaa vastaavasta unesta. Lauantai aamun valjetessa aurinkoisessa vuoristoympäristössä, kirpeän raikas ilma tekee nannaa keuhkoille J-P halittua ilmaherruutta koko yön, syynä lienee tämän ylimääräinen käynti McDonalds hampurilais ravintolassa ilman muuta seuruetta. Ennen kuin Hyundain keula lähti intiaani-nuolen lailla kohti San fransiscoa koko seurueemme paitsi J-P kävi kastautumassa Lake Tahoen kirkkaassa vuoristojärvessä. Lieneekö JP:n pois jättäytymiseen se ettei rannalla suosittu eurooppalaista Speedo-muotia, jota hän itse suosii koti-altaalla auringon palvontaa harrastettaessa?!!




Sacramentossa vedimme aamiaiset nassuun J-P:n johdolla, Jamba ja Sune saivat salaa syötyä muutaman salaatinlehden majoneesi-mestarin käydessä huilihuoneessa.

Jatkoimme matkaa kohti Friscoa, matkaa tehtyämme muutama tunti oli San Fransiscon aika ottaa meidät vastaan suurinee tulineen ja massiiviisten pilvinäytösten saattelemana. Nähtävyyksiin kuului mm. Tunnettu poraamo "Alcatraz" josta tiedettävästi ainoastaan Sean Connery on onnistunut pakenemaa ja maanjäristysten moninkertainen voittaja Golden Gate silta. San Fransisco vaikutti muuten ihan ok paikalta kunnes rakas hyundaimme ilmoitti varoitusvalollansa että tämä oli tullut matkansa päähäni! Syy oli joko kaupungin kadut jotka osoittautuivat liian jyrkiksi Hyundaimme kiivettäväks taikka sitten auto vain meinasi että tämän sähkönsininen imago sopisi paremmin San Fransiscon oikeille vierailijoille, jotkut nimeltä mainitsemattomat taas laittaisi syyn J-P:n rallikuskin omaiselle autonkäsittelylle johon amerikan renkaat eivät ole tottuneet. Niinpä olimme taas paikallisen lentokentän autovuokraamossa inisemässä meille uutta menopeliä. Lyhyehkön varikkopysähdyksen jälkeen allamme oli "uusi" astetta kookaampi amerikanrauta Chrysler Sebring ja matkamme jatkui etelään kohti Santa Barbaraan jossa aikeenamme oli yöpyä mutta toisin kävi. Kaupungin jokainen yöpymis paikka oli täynnä ja matkaa oltiin tehty koko kellon ympäri. Kommodorin otsasuonen kiristäessä jouduimme loppujenlopuksi tunnustamaan häviömme ja jatkaa reissua viellä pari tuntia Los Angelesiin. Siellä avulias hotellivirkailija kenties arveli matkaseurueemme yösuunnitelmat väärin, liekö tämä johtunut ruotsalaista verta omaavan jässikän kysyessä majoitusta kolmelle san franciscosta saapuvalle miehelle, ja tarjosi hotellin kattokerroksen hääsviitin yhdellä kingsize sängyllä ja porealtaalla käyttöömme. Onnistuimme kuin onnistuimmekin välttämään kaikki kiusaukset ja suljimme vain hypnotisoituneet silmämme niiksi muutamaksi tunniksi mitä yöstä oli jäljelle. Aamianen olisi kuulunut hintaan, mutta sinne ei kukaan, edes J-P, kyennyt lähtemään.





Enkelten kaupunkiin tutustumisen aloitimme alamon autovarikolta, jonne chrysler jäi öljynvaihtoon. Pääsimme jälleen valitsemaan autoa, tällä kertaa ilman tallipäällikköä. Päätimme pitäytyä aina niin luotettavassa sebringissä olihan edellinen automme ilmoittanut öljynvaihdon tarpeesta 50 mailin ajon jälkeen. Vaikka tästä jatkuvasta autojen vaihdosta hieman vaivaa onkin olemme nousseet alamon autoportaikossa budjet-mallista, economyn kautta midsizeen vaivanpalkkana. Suunnitelmissa on reissun päätteeksi palauttaa avo mustang parkkiruutuun ennen koneeseen nousua. Kun auto oli alla päivitimme kehomme rantakuntoon taco bellissä ennen tyynenmeren aaltoihin hyppäämistä. Suuntasimme siis Huntington beachille jossa tiukasta tähystelystä huolimatta emme nähneet rannan pahaa poikaa ison päänsä kanssa. Joko Tito pelästyi seuruettamme tai sitten hän viettää laatuaikaa Jennansa kanssa jossain muualla kuin rannalla tai esim vaipanvaihtopuuhissa.


Rannalta suuntasimme kohti Los Angelesin keskustaa Jamban janotessa kostoa paikallisilta, olihan hän joutunut naishenkilön ryöväämäksi keskellä päivää huoltoaseman pihalla. Keskustaan saapuessamme huomasimme että ainoastaan katuaikuiset olivat liikenteessä katsoen lakananvalkoista Janneamme epäilyttävin katsein. Itsesuojeluvaistomme iski kun JP teki kohtalokkaan virheen kääntäessään loisteliaan kulkuneuvomme kohti pahuuden kehtoa, Comptonin asuinaluetta. Kommodori luki jo viimeistä rukousta takapenkillä ja Ahti käänsi ruorimme kohti Interstate 15 joka johtaisi takaisin kotiin.

VÄLIAIKA RAPORTTI AMERIIGOISTA

Amerikan raitin jälkeen oli taas aika aloittaa uusi työntäyteläinen jumppa viikko. Arkipäiviin oli jo rutinoitunut tasaisen varma työtahti: aamupala, aamureenit jonka jälkeen oli aika nauttia joko jauhelihaa taikka kanaa maidon kera. Iltapäivä sujuu joko levossa/arkisten asioiden hoidossa tai aurinkoa palvoessa, edellä mainittua ei olla harrastettu muutamaan päivään koska jostain kumman syystä luonnonvoimat päättivät viilentää aavikon kuumaa ja kuivaa ilmaa muutamalla sadepäivällä. Seuraavana vuorossa on iltatreenit, joita seuraa herkullinen kana/jauheliha ateria, miehistön syödessä pesukone puhdistaa harjoituksissa saastuneet varusteet. Illalle ajellaan lähi Starbucksiin, jossa ryhmä nauttii miehekkäästi iltateet, sekä seuraa suomalaisia säätiedotuksia leveä hymy huulillaan. kotiinpaletesssa syödään nakkimunakkaat jota seuraa yöunet narisevilla ilmatäytteisillä alustoilla.



Harmiksemme jouduimme toteamaan että grand canyonin ympäriajo oli liikaa budjettiluokan maantiekiitäjällemme. Varoitusvalot vilkkuen kurvasimme varikolle, alamon autovuokraamoon huoltotoimenpiteitä varten. Mekaanikkomme totesi rengasvalon palamisen mikä pakotti seurueemme jättämään haikeat jäähyväiset yarikselle. Lukuisten pontiacien ja ferrarien seasta löysimme tallipäällikön avustuksella todellisen helmen, sähkön sinisen hyndai accent voimapesän. Tehon lisäys oli huomattava yariksen 1.1litraiseen koneeseen verrattuna, vaikka Kulonen ei vieläkään päässyt haistelemaan hänelle niin tutta palaneen kumin käryä liikkennevaloista lähtiessä. Vegasin raittejahan kulonen ei saa posottaa mutta suomessa hänellä siis on alla jo aiemmin mainittu suzuki swift -89 katumaasturi.

Matkaseurueemme vanhimmat, toisin sanoen J-P ja Sune ovat alkaneet huolestua nykynuorisosta, eli Jambasta, josta huolimattomuus ja hajamielisyys on saamassa tiukkaa otetta. Milloin nuorukainen astelee väärään rakennukseen harjoituksiin mentäessä milloin testaa arvokkaan ipodinsa kestävyyttä pesukoneen pyörityksessä, Puhumattakaan lukuisista kerroista, jolloin ryhmä on yhteisvoimin etsinyt Kulosen tavaroita mitä kummallisemmsta paikoista. Eniten on kuitenkin mietityttänyt kun Professori Kulonen lähtee omasta nurkkauksestaan kädet hieman ilmaa haroen ja kuin juuri tyrmätyn nyrkkeilijän tyhjä katse silmissään kohti huoneemme ovea. Opimme kuitenkin nopeasti tämän olevan vain kotona opittu tapa hakea hieman etäisyyttä asioihin ja katsoa omaa reviiriä uudesta perspektiivistä, josko tämä toisi jonkun hämärän muistikuvan etsityn tavaran olinpaikasta. Yllättävän usein kadonnut tavara löytyy kuin löytyykin ilman että muut seurueen jäsenet joutuvat ottamaan osaa etsintöihin.


Eniten virtaa suomalaisporukan jäsenistä löytyy Juha-Pekasta, joka veturin tavoin raahaa väsyneitä suomalaaisia nähtävyyksien, ostosparatiisien, sekä erilaisten virikkeiden perässä ympäri Amerikkaa. Vainikainen on myös porukan ainoa, jolla on oikeudet koskea sähkönsinisen voimapesämmä ohjauspyörään. Sunen jaellessa ohjeita kartanlukijan paikalta J-P tekee kaikkensa välttääkseen kommodorin ohjeita, toisinaan Vainikainen on löytänyt nopeamman reitin päämäärään, toisinaan on syntynyt pientä kinaa vanhusten kesken ajoneuvon osoittaessa "road end" kylttiä kohden.


Suomalaisryhmän huomio on kiinnittynyt senseimme harjoittamaan opetustekniikkaan, harjoituksissa nimittäin katsotaan usein tietokoneen näytöltä klippejä menneistä otteluista havainnollistaen, kuinka opeteltavat tekniikat ottelutilanteessa toimivat. Onneksemme amerikkalaiset ystävämme ymmärtävat PC:n ja omenan eron, täten kyseiset opetustuokiot sujuvat ongelmitta, videoiden pyöriessä MacBook Pro:n mattapintaisellä 17 tuumaisella näytöllä. Harjoitustuokioihin kuuluu melkein joka kerta jonkun kyseisen tekniikan läpikäynti opettajasta riippuen, sensein opetustapa on enemmän vuorovaikutteinen jolla hän pistää oppilaat miettimään ratkaisuja ongelmatilanteihin kun taas kiinalaisninjalla ja jiu-jutsu rebelillä on enemmän informoiva tapa käydä temput läpi. Tämään jonka jälkeen seuraa noin 30-40 min painit joissa "yritettään" soveltaa opetettuja alistamiskeinoja.



Arvon lukijat meillä on teille haaste! Janne Jeremias Elonen-Kulmala on lupautunut hankkia permanentin vaaleine raitoineen jos saamme blogiin 50 kommenttia reissun aikana. Joten nyt kaikki ahkerat lukijat: Pistäkää rohkeasti palautetta BLOGIIN niin taiomme Jambasta käkkäräpää Josh Koschekin kaksoisolennon jonka jälkeen ujutamme hänet Danan puheille joka ei tule huomaammaan eroa. Parhaan kommentin kirjoittajalle suodaan Professori Kulosen nimikirjoituksella ja pärställä varustettu postikortti!

KNATTE, FNATTE JA TJATTE GOES GRAND CANYON

Perjantai iltana hra. Kulonen sai vastuullisen tehtävän muulta ryhmältä. Hänen oli tulkittava jääkaapin ovessa komeilevaa Kobra Kai harjoitusaikataulua ja selvittää moneltako seuraavan aamun harjoitukset alkaisivat. Loppureissun ajan vastuulliset tehtävät tullaan jakamaan Sunen ja Vainikaisen kesken, sillä Suomen joukkue saapui harjoitussalille tunnin myöhässä. Härmäläiset päättivät yhteistuumin hioa aiemmin opittuja tekniikoita entistäkin parempaan kuntoon.

Omatoimisten tekniikkaharjoitusten jälkeen oli aika suunnata kohti Grand Canyonin kuuluisia nähtävyyksiä. Lauantaisin ryhmällä on kuitenkin ollut tapana tutustua Amerikkalaisen ruokakulttuurin ihmeisiin. Niinpä joukkomme ensinmäinen levähdyspaikka oli jack in the box -hampurilaisravintola, joka sijaitsi noin 1/2 mailin päässä kotitalosta. Tiukan majoneesi tankkauksen jälkeen päätettin jatkaa matkaa kohti nähtävyyksiä. Juha-Pekka "PowerBelly" Vainikaisen toimittaessa kuljettajan virkaa kommodori ja Kulonen saivat oikeuden vierailla höyhen saarilla. Muun ryhmän nukkuessa Juha-Pekka oli sanojensa mukaan nähnyt sadoittain yläosattomia college opiskelijoita vilkuttelemassa tievarrella, tämän seurausena seuraava pysähdyspaikkana toimi apteekki, josta haettiin silmätippoja kommodorille, jonka silmät olivat päässt pahemman kerran kuivahtamaan hänen tuijottaessa tienvartta odottaen malttamattomana Juha-Pekan lupaamia ryntäitä. Vainikainen on kuitenkin suomalaisjoukon ainoa, joka noita ryntäitä pääsi ihailemaan?

Saapuessamme Grand Canyonille päivä oli vaihtunut iltaan ja aurinko sadepilviin. Sade loppui kuitenkin nopeasti ja pääsimme tutustumaan maan kuuihin rotkoihin. Vainikainessen kuvatessa ja Jamban uhmatessa kuolemaa hyppien vuoristokauriin lailla kielekkeeltä toiselle,sekä roikkuen kallion kielekkeeltä tuhansien ja taas tuhansien kilometrien korkeudessa Sune keskittyi kuivuneiden silmiensä hoitamiseen pelastusliiveihin ja vuorikiipeily kypärään sonnustautuneena pitäen lujasti kiinni laskuvarjureppunsa olkaimista, sillä "koskaan ei tiedä milloin ihminen kompastuu".

Pävä vuorilla osoittautui yllättävän raskaaksi ruotsalaissukuiselle matkaajallemme, ja niinpä hän päätti majoittaa koko ryhmän Grand Canyon in nimiseen hotelliin joka sisälsi kaikki hienoudet satelliittitelevisiosta uima-alteeseen, mutta ilmastointi ei huoneessamme kuitenkaan toiminut, niinpä amerikkalaiset vieraat saivat ihastella suomalaisia miesvartaloita, ryhmän jäsenten maatessa miltein ilkosillaan vuoteissaan huoneen ovi sekä ikkunat sepposen selelällään.


Kotimatka päätettiin tehdä kiertotietä pitkin, Utahin osavaltiossa vieraillen sekä kuunnellen seuruemme teinin uskomattomia mutta oikeita naisten kaato tarinoita takapenkiltä. Tankilla käytäessä kommodori huomasi huoltoasemalla myytäviä tuliaseita. Tarjolla oli pikkumutkista rynnäkkökiiväreihin niinpä tämä laukaisi myös ansioituneena erämiehenä tunnetun suomenruotsalaisen kiinnostuksen, Sune tunnetusti luottaa kysymyksien märään eikä laatuun. Nän ollen seurueelle selvisi mm. että 9mm puoliautomaatin saisi matkaan vaivaisella 200 taalan maksulla. Vaikkakin liipasinsormi oli herkillä päätimme jättää sotaleikit amerikkalaisille.
Matkan jatkuessa maisemia ihaillessa päätimme vielä pysähtyä kastautumaan hyiseen Colorado-riveriin, jonka lämpötilä oli noin 4 celsius astetta.
Vaikkakin matkaamme ei sisältänyt Road trip-maisia yllätyksiä oli koettelemus kärsimyksen arvoinen. Viimeisin huoltopysähdyksemme oli J-P:n pohjattoman vatsan ansiota joka suorastaan huusi tarvitsevansa Papa Joen kuuluisia Pizzoja, niinpä illan päätteeksi olimme taas 1500 kilokaloria rikkaampia.

P.S Lämpimät onnittelut tuoreelle Lumilammen avioparille helsingin hyiseen myllypuroon.

Stratosphere

Viikon alussa Jamba oli järjestänyt muulle seurueelle jättiyllätyksen ja kutsunut heidät uuden mehubaarinsa avajaisiin. Mehut ovat kyllä hyviä ja terveellisiä, mutta silti tämä uravalinta tuli yllätyksenä muille. Viimeksi kommodori oli yhtä järkyttynyt kun kajuutasta oli gintonicit loppu ja rapumerrat tyhjiä, kun hän luuli että soukan huollon tavoitelluin poikamies oli vaihtanut kahvakuulat mehupuristimiin.Myös J-P:n ollessa shokissa seuraaviin harjoituksiin tultaessa hänenkin luullessa Jamban jättäytyneen pois lattiarätin tehtävistä. Molempien epäilyt kuitenkin haihtuivat käärmeluolan kaupparatsun pyörittäessä tynnyreittäin lisäravinteita Jamballe, tämä määrä ei voinut kulua pelkästään mehuihin vaan sitä tarvittaisiin treenien tueksi. Ilmeisesti mehubaari ei ollut jamban intohimo vaikka tämän perustamisen jälkeen rahaa olikin kuin ruohonleikkaajalla.

Itse reenit ovat sujuneet guardin ohitusta reenatessa ja muutamia sweeppeja hioessa. Painien ohessa saimme kutsun kovettamaan rystysiämme otteluun valmistautuvan Jujutsu Rebellin otsaa vasten. Sparreista selvittiin ilman suurempia kolhuja toisin kuin uima-altaalla sukeltelemisesta, jossa Jamba päätti testata naamallaan altaan seinän kestävyyttä. Tämän seurauksena Jamban nenä on entistä suurempi ja komeampi.

Viikon aikana kerkesimme myös kiertoajelulle vapauden patsaan ympäri.

Onneksemme Jambakin on saanut hieman väriä, emmekä joudu jatkuvasti vakuuttelemaan että seurassamme ei ole Ku klux klanin jäsen lakanaan verhoutuneena vaan Jamba jonka normaali ihon väri on hieman lakanaa valkeampi. Tämä on ilmeisesti J-P:n ansiota joka on jaksanut raahata miehiä poolille.

Jamba ja Sune alkoivat keskellä viikkoa epäillä onko J-P sukua ameriikan alkuperäisväestölle ja miettivät koska hän majoittuu muiden punanahkojen kanssa tiipiiseen.

Ilmeisesti Joona Puhakka oli käynyt ennustajalla ja kuullut ryhmämme kesäleiristä yrittäessään siirtyä politiikkaan. Sen verran hyvin alkaa metrin ponnahduslauta kulkea ettei Joonalle ole paikkaa seuraavassa olympiajoukkueessa.

Ryhmästämme löytyi hiustaiteilija joka loihti kommodorille uuden syyslookin. Tämän jälkeen suuntasimme ansaitulle lepohetkelle ennen iltareenejä. Asuinkumppanimme Chris yllätti koko porukan ei nyt aivan housut kintuissa, mutta kesken makeimpien unien ja käskytti ryhmämme jumpalle. Team takedownin kilparyhmä oli jäänyt ilman treenikavereita ja taas tarvittiin härmäläisiä. Harjoitukset alkoivat Sunen pyöritellessä Jake Rosholttia ympäri häkkiä, kimuran loksahtaessa kohdalle Sune oli tienannut t-paidan. Jamban ottaessa paidan pois häntä oltiin jo passittamassa testeihin, Laimonin ollessa varma Jamban hengailusta A-Rodin kanssa ja käyttävän steroideja. Myös J-P:n puutarhaletkut olivat ilmeisesti pullollaan Jamba juicea sillä sen verta kevyesti nousi Amir Shadollahin UFC101 kohtaava Johny Hendricks lattiatasosta kohti kattovalaistusta.



Huomis aamuna viikon viimeiset harjoitukset, jonka jälkeen vietämme virkistävän viikonlopun majoneesin ja muiden herkkujen parissa. Sunnuntaina tarkoituksena on suunnata perheautomme nähtävyyksien pariin grand canyonille.

Yt,

Sune Gustav-Johennes, Janne Jeremias & Juha-Pekka

Perjantai aamuna suuntasimme kohti suurten tapahtumien kehtoa Mandalay Bayta jossa grapplers quest järjestettiin UFC fan expon yhteydessä. Ihmettelimme kuinka monet suuren maailman tähdet olivat tulleet seuraamaan paineja mm. Diazin veljekset, Bisbing ja muita pienempia staroja. J-P:n suunnistaessa lippujonoon, Jamba ja Sune suuntasivat painihalliin jossa oli ihmisiä kuin kenialaisessa leipäjonossa. Kilpailijat odottivat kärsimättöminä vuoroaan ihanan järjestelmällisessä kaaoksessa. Lämmittelylle oli aikaa mutta ottelujärjestyksestä ei ollut tietoakaan. Lämmittelyt oli siis syytä hoitaa oman tatamin vieressä jatkuvana harjoitteena että oli valmis karkeloon kun kutsu kävi.

Ensimmäisenä suomalaisena tanssilattialle leijaili lumenvalkea Jamba. Ottelun alkaessa oli aika heittää Cobra Kain opit nurkkaan ja jättäytyä pois lattiatason sambasta. Ottelun siirtyessä jatkoajalle 5 minuutin pystyhipan jälkeen takaraivosta kumpusi suomessa opitut kahden jalan kaato ja väkisin makaus, näin 2-0 voitto suomeen. Sunen ottelun alkaessa ihmettelimme tatamilla pyörinyttä plussapalloa, mutta ilmestys osoittautuikin McDonaldsin VIP puolelta saapuneeksi vastustajaksa. Tätä keijukaista ei kahdesta jalasta nurin viety, kaikki aseet oli otettava käyttöön palomiehen pyörästä utcimataan. Mitään ei kuitenkaan ollut tehtävissä kun kaatoyrityksen jälkeisen heelhookin Sune joutui irroittamaan tekniikan ollessa kielletty ja jäi näin kasan alimmaiseksi. Taputuskin oli lähellä kun happirakoa ei mahan alta meinannut löytyä. Niin vakuuttavia olivat kuitenkin otteet että pronssista ei tarvinnut otella vastustajan itseluottamus oli valunut viemäreistä alas, eikä hän uskaltautunut tatamille. Näin siis ensimmäinen mitali suomeen. Toiseen otteluun lähtiessään Jamballa oli tekniikat tiedossa ja 5 minuutin väkisinmakauksen tuloksena oli taas 2-0 voitto. Seuraava ottelu olikin jo finaali. Vastustajaksi oli tiukan scouttauksen perusteella tulossa huikea painijyrä. Ilmeisesti kollegessa aika oli kuitenkin kulunut kirjoja päntätessä eikä painisalissa ja niin tämänkin herran selkä suuteli mandalay bayn tatamia jalkojen osoittaessa kohti kattokruunuja. Ottelun loppuhetkillä Jamba intoitui vielä ottamaan yleisonsä kapuamalla mounttiin ja voittamalla finaalin 6-0. Korkeimmalle palkintopallille nousi siis teini pohjolasta.
Illan kruunasimme suuntamalla eläviin kuviin paikalliseen viihdekompleksiin katsomaan Sascha Baron Cohenin uusinta perhekomediaa Brünoa.


Lauantaina oli aika jättää haikeat jäähyväiset Pontiacille ja toivottaa tervetulleeksi uusi perheenjäsen kokoperheen tilaihme Toyota Yaris. Tämän jälkeen suuntasimme nimikirjoitusvihkot kädessä kohti UFC fan expoa. Nimikirjoitukset jäivät kuitenkin saamatta kun intouduimme kannustamaan asuinkumppaniamme Sylvesteriä pyjama paineissa. Painien loputtua fan expossakin laitettiin ovet kiinni ja alkoi valmistautuminen illan suurta juhlaa varten. Olimme saanet kutsun seuraamaan UFC100 tapahtumaa senseimme kisastudioon. Illan otteluiden ollessa ohi jamban oli aika jäädä kahvimukin pariin J-P:n ja Sunen lähtiessä kohti kasinoita makeamman elämän toivossa. Kommodorin lompakko kapeni sen verran että pujerjealuksen tämän kesän pintakäsittely jäänee tekemättä. Toinenkaan uhkapeluri ei onnistunut voittajana kasinoilta poistumaan, mutta tappiot jäivät minimaalisiksi.

Kovan lauantain jälkeen sunnuntai starttasi kuin vanha volvon diesel merimoottori kommodorin yskiessä patjallaan. Aamurutiinien jälkeen kokoonnuimme huoneeseemme punomaan päiväohjelmaa. Päätimme suunnata M-Resortin päiväunille Daydream poolille jonne olimme saaneet kutsun hyvältä ystävältämme Dan Henderssonilta myös Jamba päätti tämän kutsun johdosta suunnata vesipuistoon vaikka liukumäestä ei ollut takeita. Yllätyimme kun paikassa työskenteli reenikaverimme T.J. Poolille sisäänpääsy osoittautui hieman hankalaksi ikärajan ollessa 21-vuotta. Porttien ulkopuolelle jäi 30 vuotta lähestyvä J-P, teinin jo pulikoidessa altaassa. J-P pääsi sisään kun sai ajokorttinsa porttien sisäpuolelta jonne se oli ajautunut ensimmäisen aallon mukana. Päivä kului rattoisasti aurinko ottaessa ja Hendon kanssa rupatellessa. Jamba tunnistettiin ilmeisesti Grapplers quest voittajaksi, sillä sen verran tiuhaan häntä kysyttiin kaverikuviin. Ps. Hendo ei muistanut Joni "shukokai" saloVAARAA.

KOLUMNISTI KULMALA & MUU TOIMITUSTIIMI
RAPORTOI LAS VEGASISTA




Maanantai 6.7. uusi viikko uudet kujeet, itseluottamus kohosi kattoon perussuomalaisen ruokavalion ansiosta, vaikkakaan maksalaatikkoa ei ollut tarjolla. Salille astellessamme oli J-P:n aika taas kaivaa nimikirjoitusvälineet esille, koska edessämme seisoi taas tutun näköinen mies suoraan sarjakuvista, itse supermies. J-P:n pettymykseksi nimikirjoitus saalis on vieläkin nollissa, edessämme seisoi salin isoin ja masentunein mies Bob. Jälleen kynä ja paperi käyttämättöminä turhaksi painoksi laukun pohjalle, mutta kyllä niillekiin vielä käyttöä löytyy. Tiukkojen aamutreenien jälkeen suuntasimme etsimään auringon ottoon soveltuva maauimala. Tämä osoittautui lähes mahdottomaksi tehtäväksi, koska tämmöisestä käpykylästä ei auringon palvoja tai uimareita löydy. Vaikka liukumäkeä ei löytynyt ryhmämme teini-ikäiselle veijarille löytyi ponnahduslauta maauimalasta. Lieneekö syynä uimalan vähäiseen kävijä määrään auringon oton maestron J-P:n liian siivetön pukeutuminen täkäläiseen itsensä peittämis kulttuuriin, vaikka hän ei ollut edes verhoutunut aitoihin speedoihin vaan liian pieniin uimaboksereihin.

Tiistain suuri uutinen oli espoon kehähaiden osallistuminen maan kuuluihin grapplers quest mittelöihin halailemana amerikan ihmeitä. Vaatimattomina pojat yrittivät jo ilmoittautua aloittelijoiden sarjaan, onneksi ennakko ilmoittautuminen oli jo mennyt ja torstai illan rientoihin kuuluu jonossa seisominen ja kalsareissa pullistelu puntarin päällä. Ryhmämme vähemmistö edustaja on ilmeisesti tottunut liian porvarilliseen elämäntyyliin ja ryhtyi rakentamaan huoneeseemme viihdekeskusta. Tämä pitää sisällään turhana talon nurkassa seisseen sharp merkkisen noin 20" putkitelevision, joka on ilmeisesti ensimmäisiä sarjatuotantona valmistettuja väritelivisiota. TV:n päällä seisoo isolla rahalla ostettu viimeisintä tekniikkaa edustava 30 taalan DVD-soitin. Koko perheen viihdekeskus on sijoitettu tyylikkäästi keskelle huoneemme lattiaa.

Viikon monipuoliseen ruokavalioon on kuulunut jauhelihaa, sipulia ja kananmunaa eri mittasuhteissa sekoitettuna keskenään. Tähän mennessä viikon ainoa tahra on keskiviikko päivän kanan rintafileen syöminen. Emme ole kuitenkaan jääneet murehtimaan ruokavalion epäonnistumista vaan onnistuimme pitämään kiinni muista päivittäisistä askareistamme aamutreeni-ruokailu-auringon palvonta-lepo-iltareeni-ruokailu-iltatoimet.

Torstai päivän ohjelma oli painon pudotusta grapplers questiin osallistuvien osalta. Sune mietti vielä hieman pinnistääkö viimeiset paunat pois ja pudottaa alle 210, vai kulkeeko tie puntarille rasvakaarten alta. Jamba makasi päivän sängyssä ja kuihtui lähes olemattomiin näyttäen entistä pienemmältä maassa jossa kaikki on suurempaa kuin muualla. Osallistumismaksun ollessa vaatimattomat 100 dollaria odottelemme kilpailujen jälkeistä makeaa elämää ja massiivisia rahapalkintoja. Sunen mukaan gameplaniin kuuluu kahden jalan kaato ja voimapaini, mutta muu ryhmä on täysin vakuuttunut että ruotsalainen veri vetää suoraan backmounttiin joka kumma kyllä on suosittu tekniikka täällä päin. Gameplanien mietinnän jälkeen oli muotikierroksen aika kilpailijoiden etsiessä varusteistaan tyylikkäimpia kalukukkaroita punnituskuvia varten.

Puunnitus takana ja fiilis on korkeamalla kuin stratospheren torni. Puntarin viisari heilahti lukemiin 139 espoon "Casper the friendly Ghostin" ponnahtaessa punnittavaksi. Kun köykäsemmät saatiin punnittu oli aika siirtyä neuvollasta teollisuushalliin oikeiden vaakojen ääreen. Gramma vaaat nurkkaan ja nokkatrukeilla kunnon puntarit esille!!
Kommodori astelli puntarille yhtä itsevarmana kuin omaan huvipurteensa konsanaan. Viisari pingahti 211,5 ja virkailija tarjosi puolen paunan tiputuksella raskasta sarjaa mutta itseluottamusta uhkuava vanha merenkävijä suuntasi purtensä kohti superraskasta sarjaa suurempien saaliiden toivossa.

Pitkään kaivattu kuva Sylvesteristä....

Terveiset lämpimältä ameriikan mantereelta pohjolana sydämmeen Helsinkiin. matkamme alkoi pysähdyksellä lontoossa jossa porukan ensimmäiset pääsivät lomatunnelmiin guiness tuopin ääressä. keskiviikko aamuna matkamme jatkui pitkällä lennolla länsirannikkoa kohti. Matkamme tarkoitushan oli tulla morjenstamaan hyvää ystäväämme Vegasin Lassea ja hänen ruotsalaista serkkuaan Lars Vegassonia. Joukkoommehan kuuluu grangullan pursiseuran kommodori.

Heti koneesta päästyämme kohtasimme erittäin lämpimän vastaanoton aavikko tuulen muodossa +40. Hikoiltuamme lentokentän edessä 10 ameriikan minuuttia (40 min) Vin Dieselin kaksoisveli rullasi paikalle mustalla hummerilla. saföörimme suuntasi kohti viiden amerrikan tähden majapaikkaamme keskellä vegasin cypress hill korttelia. Ulko-oven avattuamme loksahtivat, talossa meitä odotti itse Sylvester Stallone (kuvia myöhemmin). J-P:n jo kaivaessa paperia ja kynää nimikirjoiutusta varten edestämme kuului "Whats up guys i´m Deehl" suureksi pettymykseksemme tervehdyksen tokaisi Sylvesteriksi luultu putte Joseph Deehl. Oli aika pakata kynä ja paperit reppuun ja todeta että emme saakkaan asua itsensä Stallenon kanssa. Kannettuamme romumme huoneeseen lähdimme kohti pahamaiseista käärmeen koloa, Cobra Kai:n harjoitussalia tervehtimään senseitämme Marc Lamonia. Seurattuamme harjoituksia tovin vetäydyimme sviittiimme punomaan juonia ja keräämään itseluottamusta seuraavan päivän harjoituksia varten.

Aamulla pakkasimme jumppakamamme muovipusseihin ja aloitimme matkan kohti ensimmäisiä reenejä.
Ihmettelimmi suuresti joukkommomme kuopuksen tärinää, koska lämpötila ei ollut laskenut pakkasen puolelle. Päättelimme tämän olevan hienoista jännitystä vaikkakin radiossa kerrottiin muutaman richterin värähteltelystä asuinalueellamme. loppuviikon aikana painimme muutamien salin ninjojen kanssa, mm. 12-vuotiaan kiinalaispojan kannsa (Simpson Go 24v. Black belt #1 ranked NOGI ameriikassa). Ensimmäisen viikon ja 4 reenien saldo Cobra Kai 31 - Suomi 7

4.7. Vietimme suurta juhlaa enemmän tai vähemmän onnistuneen autonvuokraustreissuyn jälkeen saatuamme käyttöömme Pontiac merkkisen urheiluauton, mikä ei jamban kerotman mukaan kuitenkaa ole mitenkään verrattavissa Suzuki Swiftin tarjoamaan ajonautintoon. Ihmettelimme miten koko kaupunki oli ryhtynyt juhlimaan meidän auton saantiamme, kunnes muistimme että päivä tunnetaan myös amerikan yhdysvaltojen itsenäisyyspäivänä.

Uusi viikko alkaa ja olemme eläneet yli varojemme noin 4/5 budjetista käytetty ja 1/10 reissusta takana. Joudumme ilmeisesti rajoittamaan tutustimissta amerikan kulinaristisiin ihmeisiin. J-P:n shortsien metsästyksen aikana Jamba ja Sune ovat täysin hullaantuneet ostosparatiiseissa ja päätyneet haalimaan vaateusta. Tänään onnistuimme säästämään jokainen 120d Jamban kiukuttelun ansiosta. Olimme jo jonossa Hard Rock Cafeen Rehab uima-alas bailuihin seurassamma litrakaupalla silikonia kunnes jamba kieltäytyi maksamasta vesipuiston sisäänpääsyi koska paikassa ei ollut ainuttakaan liukumäkeä. alakuloisina ja pettyneinä suuntasimme talolle paistamaan jauhelihaa ja aloittamaan askeettisen urheilijan elämän.