Viimeinen viikonloppu

Lähes koko reissumme ajan olimme valmistautuneet lauantain koitosta varten. Olihan edessä tältä erää viimeinen viikonloppu Vegasissa ja paljon puhuttu tuff´n´uff amatöörivapaaotteluilta. Yhdessä pääotteluista asuinkumppanimme Christopher pääsisi mittelemään 145-paunaisten tittelistä, tulessa olisi myös kolme muuta käärmeluolan kuristajaa. Heti herättyämme aloimme suunnitella viikonlopun kulkua, päätimme aterioida McDonalndsissa kuuluuhan se peri amerikkalaiseen ruokakulttuuriin. Parkkeerasimme tumman harmaan pontiacin kultaakin keltaisempien ja houkuttelevana välkkyvien rasvakaarten alle. Suoritimme tilauksemme viikonloppujen tuomalla rutiinilla ja kannoimme tilauksemme pöytään. Asettelimme servetit tyylikkäästi rintapieleen ja aloitimme ruokailun odotukset korkealla. Pettymys oli valtava kun maistoimme paikan ranskalaisia. Normaalisti niin rapeat ja rasvantuoksuiset kultatikut olivat löysiä, harmaita ja mauttomia. Ensimmäinen mielikuva mikä ranskalaisista jäi, oli yöksi pöydälle jääneet pakasteet jotka lämmitettiin mikrossa tilausten saapumisen mukaan. Itku kurkussa poistuimme pikaruokalasta etsien kamppanjakylttejä jotka kertoisivat mäkisen siirtyneen terveellisen elämän kannattajaksi taikka valitsemamme paikan olevan jonkinlainen koelaitos rasvattomasta McDonalndsista. Mitään tähän viittaavaa emme kuitenkaan pystyneet havaitsemaan veden kostuttamien silmiemme takaa.


Kulutimme lähes koko päivän starbucksissa pettymystä purkaen ja internettiä selaten. Saimme odottamamme puhelun Robilta, joka oli saapunut viikonlopuksi Vegasiin katsomaan thainyrkkeilyä ja vapaaottelua, joten oli aika siirtyä eteenpäin. Otteluiltaan valmistautumisen aloitimme Orleansin, järjestävän kasinon, buffetista. Jossa Juhlistimme Kulosen 20-vuotissyntymäpäiviä Robin sekä hänen tyttöystävänsä seurassa. Syntymäpäiväsankari ahtoi mahansa täyteen pääosin erilaisilla jälkiruoka-annoksilla, kuten juustovadelmasuklaakakulla, suklaavadlmarinkeleillä, karamellivanukkaalla, new york juustokakulla, vadelmatortulla ja maapahkinäbanaani jäätelöllä, Vainikainen taas täytti vatsansa noin neljän paunan annoksella erimerkkisten naulapyssyin teloitettujen nisäkkäiden ruumiinosia. Tarjolla oli muutenkin oikeen näyttävä kattaus evästä, muutama ruokalaji KGK:n ruokalistaa enemmän. Buffetista siirryimme areenan takariviin seuraamaan otteluiden kulkua. Otteluilta oli kerännyt paikalle noin 1000 innokasta katsojaa, mikä tuntui paljolta kuukausittaiselle iltamalle. Ottelutarjontaan oli ilmeisesti yritetty saada kaikille jotain, sillä otteluiden taso vaihteli luokattomasta hyvään. Illassa oli 14 ottelua, joista ainakin puolet olisi voinut järjestää kasinon parkkipaikalla. Ilmeisesti osa ottelijoista oli paikanpäällä harjoittelemassa sisääntuloja, niitä suuria iltoja varten sitten tulevaisuudessa. Kokonaisuudessaan ilta oli kova pettymys ja tuntui rahan haaskaukselta, vaikka ostimme halvimmat 25d liput aivan takariviin. Emme odottaneet joutuvamme kuuntelemaan mainoksia ottuluiden välillä kehäkuuluttajan toimesta. Cobra Kain ottelijat napsivat kaksi voittoa, tilille tuli siis myös kaksi tappiota. Tappioista toinen tuli tuomaripäätöksellä jota paikanpäällä varmasti kaikki paitsi pistetuomarit ihmettelivät. Jiujitsu Rebel otti kaivatun mestaruusvyön haltuunsa alle kahdessa minuutissa, kuristamalla vastustajansa tajuttomaksi. Illan pääoteelussa itse pappa Couturen poika Ryan lukotti vastustajansa näyttävästi suoralla käsilukolla. Papan lisäksi paikalla oli muita vapaaottelusuuruuksia kuten Vitor Belfort ja Gray Maynard.


Lauantai siis oli kokonaisuudessaan ollut pettymys toisensa perään, päätimme hakea hyvitystä sunnuntaina Bellagion buffetista. Aloitimme ruokailun pitämällä hiljaisen hetken jo Suomeen purjehtineen kommodorin muistoksi, jonka jälkeen muistelimme hänen kertomiaan tarinoita rapujuhlista alaskan pitkäkoipirapujen ja lumihummereiden parissa. Kun tästä koettelemuksesta päästiin oli aika siirtyä oikeiden ruokalajien pariin. Tarjontaa silmäillessämme huomasimme, että afrikan lapset saattavat jäädä tänä jouluna ilman lahjoja. Emme ota vastuuta siitä vaikka söimmekin Petteri Punakuonon kaukaista sukulaista Afrikan Sininenää, sillä hänet oli jo tarjolle laitettu. Linjastolla eteenpäin siirtyminen toi lautasillemme Koben härkää sekä runsaasti muita lihalajeja. Kun eri lihalajit oli testattu siirryimme Kulosen suosikkeihin, jälkiruokiin. Lihat taisivat olla täyttäneet Jannenkin mahan sillä kovasta yrityksestä huolimatta muutama jälkiruoka jäi maistamatta. Sunnuntaita oli vielä reilusti jäljellä vaikka vietimmekin tunteja ruokaillessa, päätimme kuluttaa viimeiset tunnit ennen nukkumaan menoa elokuvan parissa. Uusin Tarantino alkoi juuri sopivasti 20 minuuttia kinoon saapumisemme jälkeen joten päätimme ostaa liput näytökseen. Inglourious basterds oli taattua toimintaa, eikä tuottanut lauantain kaltaista pettymystä. Suosittelemme elokuvaa kaikille, jotka sensuuriosaston ikärajavaatimukset täyttävät.

Elokuvan jälkeen siirryimme niin homoseksuaaliselta kuin se kuulostaakin viereiseen jugurttibaariin nauttimaan iltapalaa, hetoromaista tästä toiminanstaa kuitenkin teki se, että Vainikainen sai aterioidessamme jo neljännen illalliskutsun vastakkaista sukupuolta edustavalta henkilöltä. Hän kuitenkin kieltäytyi jälleen kutsusta silkasta solidaarisuudesta Kulosta kohtaan joka taas kerran suoristeli kiharoitaan ja päivitelleli pakallisten paskaa miesmakua J-P:n naurattaessa naisia Kuloselta kuulemillaan huumoripläjäyksillä.