Tuesday, August 18, 2009

Yllätysvierailu Utahiin

Torstai aamnuna oli jälleen tiukan pakaralihas harjoituksen aika, harjoitus piti sisällään 6 tuntia autossa istumista. Suuntasimme nimittäin kohti mormoonien, noiden hyväuskoisten ja -tahtoisten kauluspaitaan pukeutuvien herrasmiesten, mekkaa Salt Lake Cityä. Vietimmehän kaksi vuotta sitten kesän siellä parantamassa mattopeliämme. Matka alkoi siis torstai aamuna, mikä tarkoitti, ettei energiaa matkaamiseen saanut hakea majoneesin, sekä rasvan hyväilemistä hampurilaisista. Vaan oli tyydyttävä Subwayn tarjoamiin salaattiannoksiin, ilman salaatinkastiketta.

Käynnissä olevasta Amerikan reissusta emme olleet ilmoittaneet paikallisille ystävillemme yhtikäs mitään, saatikaan saapumisesta tapaamaan heitä. Joten nähtäväksi jäi oliko kukaan enään lajin parissa taikka elävien kirjoissa. Vainikainen joka kasvoi Pornaisten itäpuolella, aivan siinä kirkon ja suurpellon stop-risteyksen kupeessa, sai todistettua Jamballe hyödyn joka saadaan metropolissa asumisesta. Pää ei mennyt sekaisin tästä ihmisvilinästä eikä karttaa tai magneettista suunnannäyttäjänuolta tarvittu Vainikaisen suunnistaessa muistinsa varassa ensimmäisellä yrityksellä harjoitussalin pihaan. Tämä suoritus kumoaa väitteet joiden mukaan lyöntien torjuminen naamalla heikentää ihmismuistia.

Absolute MMA:n salipäällikkö Rob Handley tunnisti kaksikon välittömästi ja otti meidät avosylin vastaan. Salin perältä kuului myös tuttu ääni komentamassa lapsia jumppaamaan, Camrann Pacheco se siellä elämöi. Ensimmäisellä pysähdyksellä siis onnistuimme tapaamaan 2/4 halutuista henkilöistä. Hetken vaihdoimme kuulumisia Robin kanssa kunnes oli aika hengittää raskaasti yrittäessämme erottaa vuoristoilmasta niitä vähäisiä happimolekyylejä lihassolujemme tarpeisiin jiujutsu harjoituksen aikana. Harjoituksen jälkeen saimme avaimet noin 200 neliö lukaaliin jossa viettäisimme yömme tämän reissun aikana. Kielsimme myös jyrkästi ilmoittamasta paikalla olostamme muille etsimillemme henkilöille.


Perjantai aamuna ajoimme noin 40 minuutin matkan Throwdown elite training centeriin jossa Griffen Reynaudin oli tarkoitus pitää oppitunti taistelujiujutsuta, mutta niin tuttuun tapaan tämä lihava, kalju ja laiska meksikolainen oli kotonaan lepäämässä. Harjoittelimme kuitenkin Court McGeen johdolla tekniikoita jonka jälkeen painimme muutaman erän. Oli aika suunnata Pontiac Reynaudin kotiovelle josko laiskianen löytyisi pesästään. Vainikainen suunnisti jälleen pelkän muistinsa varassa ilman harhareittejä suurmestarimme kotiin mikä sai Jamban ihmettelemään johtuuko tämä norsunmuisti Vainikaisen suurista korvanlehdistä. Onneksemme laiskiainen oli kotona ja myös muisti suomalaiset välittömästi. Oli aika vaihtaa kuulumiset ja muistuttaa senseitä että perjantai aamuisin hänellä oli harjoitusten vetovastuu. Aikamme Griffenin kanssa oli tältä erää loppumassa, sillä hänen piti lähteä valmistamaan ottelijoita illan koitosta varten. Niinpä pyysimme vielä viimeisen puuttuvan henkilön puhulinnumeron, mikäli Nate ei olisi talossa jossa majoituimme viime reissun. Suuntasimme edellisen reissumme tukikohtaan ja kolkutimme ovea. Ihmetyksemme oli suuri kun Nate oli kotona eikä baarissa ja muisti meidät. Vaihdoimme nopeasti kuulumiset ja jatkoimme matkaamme. Reissumme siis onnistui tältäosin yli odotusten, tapasimme kaikki henkilöt ilman suurempaa ihmisjahtia.

Illan ohjelmaan oli ilmestynyt uusi rahareikä Griffenin tapaamisen myötä. Lähdimme katsomaan miten hän ruoskisi suojattinsa suoriutumaan häkkiotteluissa. Matkaa edessä oli noin 30 minuuttia suunnatessamme katsomaan vapaaottelukonkari Jeremias Töötin otteluiltaa. Ottelut illassa vaihtelivat yleisöystävällisistä hyviin ja saimme mielestämme 25dollarin lipuille sopivasti vastinetta. Suuntasimme takaisin lukaaliimme lepoa varten jotta jaksaisimme seuraavan aamun harjoitukset.

Lauantai aamuharjoitusten jälkeen hyvästelimme Absolute MMAn ystävämme koska heillä oli menoa viikonlopun aikana emmekä kerkeäsi nähdä heitä ennen paluutamme vegasiin. Tämän jälkeen soitimme vielä Griffenille olisiko hän kotona perheensä kanssa sillä Jamba halusi nähdä sensein tyttären joka on varttunut kypsään 15 vuoden ikään. Vaihdoimme hampurilaisten parissa viimeiset kuulumiset myös Griffenin kanssa ja päätimme suunnata takaisin Vegasin valoihin.

Emme suinkaan unohtaneet tänäkään viikonloppuna tutustua amerikkalaiseen ruokakulttuuriin. Teimme monin kerroin onnistuneemman vierailun pikaruokaravintolan autokaistalla Jamban tilatessa 4 sämpyläateriaa tuplapekonilla, saaden myös kaksi rasiallista ylimääräisiä ranskanperunoita, sekä virvoitusjuomaa! Rikoimme räikeästi vuokraehtoja istuttaessamme Kulosen ohjauspyörän taakse, mutta tämä riski oli pakko ottaa ja se osoittautui onnistuneeksi, sillä saimmehan matkaamme makunystyröitämme tyydyttävät ruoka-annokset. Sunnuntai aamuna haimme voimaa tulevaan päivän askareisiin ihop-ruokaravintolasta. Hetken ruokalistaan tutustuttuamme olimme yhtämieltä tulevasta ateriasta, näin ollen kumpainenkin ahtoi kehoonsa pannukakku kvartetin, sekä neljä kappaletta pekoni siivuja, nälän yllättäessä uudelleen oli aika ottaa uusintaottelu pizza-hutin kanssa. Tälläkään kertaa emme onnistujneet illastamaan ravintolan sisätiloissa, mutta matkaamme lähti kuitenkin pasta annosten sijasta 2 kappaletta lihanrakastaja pizzoja. Pizza hutissa vierailun yksi päätarkoitus oli myös tutkia amerikkalaisten pizzojen koko ja maku. Maassa jossa kaikki on suurta, olemme joutuneet pettymäät pizzoja tilatessamme, vai näyttääkö tämä suomalaisen tai turkkilaisen silmissä yhden hengen pizzalta? Ohessa kuva normaalista 250ml red bullista ja Monsterista, kyllä tolla alkaa jaksamaan.



Tiedotus pääkaupunkiseudun naisille, Espoon kovin panomies Kari "sgärppa" Matilainen rekrytoi jäsenia haaremiinsa. Hakemukset voi jättää blogin palauteosioon josta Sgärppa poimii parhaat.

3 comments:

  1. hemmetti,vielä näyttää hiljaselta

    ReplyDelete
  2. NAJS!!"Tipaakaan en kehu mutta sellanen jehu on se Janne Kulonen"

    ReplyDelete
  3. siis ei helvetti toi sun lettis :D

    ReplyDelete