VÄLIAIKA RAPORTTI AMERIIGOISTA

Amerikan raitin jälkeen oli taas aika aloittaa uusi työntäyteläinen jumppa viikko. Arkipäiviin oli jo rutinoitunut tasaisen varma työtahti: aamupala, aamureenit jonka jälkeen oli aika nauttia joko jauhelihaa taikka kanaa maidon kera. Iltapäivä sujuu joko levossa/arkisten asioiden hoidossa tai aurinkoa palvoessa, edellä mainittua ei olla harrastettu muutamaan päivään koska jostain kumman syystä luonnonvoimat päättivät viilentää aavikon kuumaa ja kuivaa ilmaa muutamalla sadepäivällä. Seuraavana vuorossa on iltatreenit, joita seuraa herkullinen kana/jauheliha ateria, miehistön syödessä pesukone puhdistaa harjoituksissa saastuneet varusteet. Illalle ajellaan lähi Starbucksiin, jossa ryhmä nauttii miehekkäästi iltateet, sekä seuraa suomalaisia säätiedotuksia leveä hymy huulillaan. kotiinpaletesssa syödään nakkimunakkaat jota seuraa yöunet narisevilla ilmatäytteisillä alustoilla.



Harmiksemme jouduimme toteamaan että grand canyonin ympäriajo oli liikaa budjettiluokan maantiekiitäjällemme. Varoitusvalot vilkkuen kurvasimme varikolle, alamon autovuokraamoon huoltotoimenpiteitä varten. Mekaanikkomme totesi rengasvalon palamisen mikä pakotti seurueemme jättämään haikeat jäähyväiset yarikselle. Lukuisten pontiacien ja ferrarien seasta löysimme tallipäällikön avustuksella todellisen helmen, sähkön sinisen hyndai accent voimapesän. Tehon lisäys oli huomattava yariksen 1.1litraiseen koneeseen verrattuna, vaikka Kulonen ei vieläkään päässyt haistelemaan hänelle niin tutta palaneen kumin käryä liikkennevaloista lähtiessä. Vegasin raittejahan kulonen ei saa posottaa mutta suomessa hänellä siis on alla jo aiemmin mainittu suzuki swift -89 katumaasturi.

Matkaseurueemme vanhimmat, toisin sanoen J-P ja Sune ovat alkaneet huolestua nykynuorisosta, eli Jambasta, josta huolimattomuus ja hajamielisyys on saamassa tiukkaa otetta. Milloin nuorukainen astelee väärään rakennukseen harjoituksiin mentäessä milloin testaa arvokkaan ipodinsa kestävyyttä pesukoneen pyörityksessä, Puhumattakaan lukuisista kerroista, jolloin ryhmä on yhteisvoimin etsinyt Kulosen tavaroita mitä kummallisemmsta paikoista. Eniten on kuitenkin mietityttänyt kun Professori Kulonen lähtee omasta nurkkauksestaan kädet hieman ilmaa haroen ja kuin juuri tyrmätyn nyrkkeilijän tyhjä katse silmissään kohti huoneemme ovea. Opimme kuitenkin nopeasti tämän olevan vain kotona opittu tapa hakea hieman etäisyyttä asioihin ja katsoa omaa reviiriä uudesta perspektiivistä, josko tämä toisi jonkun hämärän muistikuvan etsityn tavaran olinpaikasta. Yllättävän usein kadonnut tavara löytyy kuin löytyykin ilman että muut seurueen jäsenet joutuvat ottamaan osaa etsintöihin.


Eniten virtaa suomalaisporukan jäsenistä löytyy Juha-Pekasta, joka veturin tavoin raahaa väsyneitä suomalaaisia nähtävyyksien, ostosparatiisien, sekä erilaisten virikkeiden perässä ympäri Amerikkaa. Vainikainen on myös porukan ainoa, jolla on oikeudet koskea sähkönsinisen voimapesämmä ohjauspyörään. Sunen jaellessa ohjeita kartanlukijan paikalta J-P tekee kaikkensa välttääkseen kommodorin ohjeita, toisinaan Vainikainen on löytänyt nopeamman reitin päämäärään, toisinaan on syntynyt pientä kinaa vanhusten kesken ajoneuvon osoittaessa "road end" kylttiä kohden.


Suomalaisryhmän huomio on kiinnittynyt senseimme harjoittamaan opetustekniikkaan, harjoituksissa nimittäin katsotaan usein tietokoneen näytöltä klippejä menneistä otteluista havainnollistaen, kuinka opeteltavat tekniikat ottelutilanteessa toimivat. Onneksemme amerikkalaiset ystävämme ymmärtävat PC:n ja omenan eron, täten kyseiset opetustuokiot sujuvat ongelmitta, videoiden pyöriessä MacBook Pro:n mattapintaisellä 17 tuumaisella näytöllä. Harjoitustuokioihin kuuluu melkein joka kerta jonkun kyseisen tekniikan läpikäynti opettajasta riippuen, sensein opetustapa on enemmän vuorovaikutteinen jolla hän pistää oppilaat miettimään ratkaisuja ongelmatilanteihin kun taas kiinalaisninjalla ja jiu-jutsu rebelillä on enemmän informoiva tapa käydä temput läpi. Tämään jonka jälkeen seuraa noin 30-40 min painit joissa "yritettään" soveltaa opetettuja alistamiskeinoja.



Arvon lukijat meillä on teille haaste! Janne Jeremias Elonen-Kulmala on lupautunut hankkia permanentin vaaleine raitoineen jos saamme blogiin 50 kommenttia reissun aikana. Joten nyt kaikki ahkerat lukijat: Pistäkää rohkeasti palautetta BLOGIIN niin taiomme Jambasta käkkäräpää Josh Koschekin kaksoisolennon jonka jälkeen ujutamme hänet Danan puheille joka ei tule huomaammaan eroa. Parhaan kommentin kirjoittajalle suodaan Professori Kulosen nimikirjoituksella ja pärställä varustettu postikortti!