ROAD TRIP VOL.2.0

Perjantai ja kovasti odotettu viikonloppu koittaa vain muutaman tunnin kuluttua. Joukon runneltuneet ja väsyneet kehot sekä inisevät ja naksahtelevat nivelet huutavat lepoa, mutta vielä olisi kestettävä kahdet repäisevät jiu-jutsu harjoitukset. Valo pilkahtelee jo tunnelin päässä, kunnes amerikkalaiset ystävämme informoivat kauan odotetun ja yhden matkamme kohokohdista, Affliction promootion peruuntumisesta! J-P ei ole uskoa korviaan ja on jo suuntamassa lähimpään tähtikahvilaan tarkistamaan asiaa muista tietolähteistä. Jamba taas lässähtää ilmapatjalle sikiöasentoon suremaan. Kommodori on jo puhelinlankoja pitkin matkalla pursiseuran puheenjohtajan puheille sättimään tätä Barnetin perään suolapyssyn kera.

Suunnitelmat pitivät tämän johdista täysin uusiksi, niinpä päätimme tehdä länsirannikko tourin tulevana viikonloppuna, ainoastaan koska poppoomme on treenille uskollista sakkia ja täten emme jäisi paitsi yhtä monesta ninja-oppitunnista kuin jos Barnett olisi pitäytynyt luomuravinteissa.
Pakkasimme viikonloppureissua varten henkilökohtaiset tavaramme johon sisältyi mm. J-P kohdalta 98% elektroniikka, Jamba pakkasi s-market muovipussiinsa vara kalsarit sekä vaihtopaidan. Kommodori taas hieman valveutuneenpana poikamiehenä varautui astetta paremmin PYYHKEEN JA HAMMASHARJAN kera.
Alkuperäisessä matkaohjelmassa oli varattu aikaa piipahdukselle punaisten jättipuiden metsässä, mutta lyhyen tähtinavigoinnin jälkeen huomasimme sinne ajamisen kestävän niin kauan että Jamballe alkaisi jo kasvaa sängen sijasta parta. Täten J-P suuntasi sähkösinisen sportti hyundai Lake Tahoen kautta kohti San Franciscoa. Matka kului mukavasti maisemia katselessa ja Jamban yllätys,yllätys vetäen hirsiä takapenkillä. Pieni odottamaton käänne tapahtui kun Jamba tuli tajuihinsa ja keksi seurueen ajanvietteeksi "laiva on lastattu" leikin, sekä ohessa itsekseen "Pieru tulee lastattuna" leikkiä .Pian meille selvisi että kukaan ei ollut pinnannut ainuttakaan Biologian tuntia keksiesämme yli 200 K:lla alkavaa eläintä! leikki loppui, kun takapenkiltä kuului huudahdus "oho, tulikohan vähän paskaa housuun?", eikä tätä hyväksytty koolla alkavaksi eläimeksi, tämän seurauksena Ryhma piti siisteytymis tuokion läheisellä huoltoasemalla. Illan tullen päätimme yöpyä vuoristomaisemissa jossa turisteja kusetettiin jälleen vastaanottovirkailijan toimesta.


Herätyskellon soidessa J-P istuskelee jo peukaloita pyöritellen lähtövalmiina sängyn sivulla. Kommodorin herääminen sujuu hiiren verran hitaammin mutta herääpä kuitenkin ehkä muutaman Ärrä-pään saattelemana, kun taas Jamban tuominen elävien kirjoihin vaatii tyypiilliseen tapaan erikoislääkärin kotikäyntiä joka irroittaa nuorukaisen syvästä, lähes koomaa vastaavasta unesta. Lauantai aamun valjetessa aurinkoisessa vuoristoympäristössä, kirpeän raikas ilma tekee nannaa keuhkoille J-P halittua ilmaherruutta koko yön, syynä lienee tämän ylimääräinen käynti McDonalds hampurilais ravintolassa ilman muuta seuruetta. Ennen kuin Hyundain keula lähti intiaani-nuolen lailla kohti San fransiscoa koko seurueemme paitsi J-P kävi kastautumassa Lake Tahoen kirkkaassa vuoristojärvessä. Lieneekö JP:n pois jättäytymiseen se ettei rannalla suosittu eurooppalaista Speedo-muotia, jota hän itse suosii koti-altaalla auringon palvontaa harrastettaessa?!!




Sacramentossa vedimme aamiaiset nassuun J-P:n johdolla, Jamba ja Sune saivat salaa syötyä muutaman salaatinlehden majoneesi-mestarin käydessä huilihuoneessa.

Jatkoimme matkaa kohti Friscoa, matkaa tehtyämme muutama tunti oli San Fransiscon aika ottaa meidät vastaan suurinee tulineen ja massiiviisten pilvinäytösten saattelemana. Nähtävyyksiin kuului mm. Tunnettu poraamo "Alcatraz" josta tiedettävästi ainoastaan Sean Connery on onnistunut pakenemaa ja maanjäristysten moninkertainen voittaja Golden Gate silta. San Fransisco vaikutti muuten ihan ok paikalta kunnes rakas hyundaimme ilmoitti varoitusvalollansa että tämä oli tullut matkansa päähäni! Syy oli joko kaupungin kadut jotka osoittautuivat liian jyrkiksi Hyundaimme kiivettäväks taikka sitten auto vain meinasi että tämän sähkönsininen imago sopisi paremmin San Fransiscon oikeille vierailijoille, jotkut nimeltä mainitsemattomat taas laittaisi syyn J-P:n rallikuskin omaiselle autonkäsittelylle johon amerikan renkaat eivät ole tottuneet. Niinpä olimme taas paikallisen lentokentän autovuokraamossa inisemässä meille uutta menopeliä. Lyhyehkön varikkopysähdyksen jälkeen allamme oli "uusi" astetta kookaampi amerikanrauta Chrysler Sebring ja matkamme jatkui etelään kohti Santa Barbaraan jossa aikeenamme oli yöpyä mutta toisin kävi. Kaupungin jokainen yöpymis paikka oli täynnä ja matkaa oltiin tehty koko kellon ympäri. Kommodorin otsasuonen kiristäessä jouduimme loppujenlopuksi tunnustamaan häviömme ja jatkaa reissua viellä pari tuntia Los Angelesiin. Siellä avulias hotellivirkailija kenties arveli matkaseurueemme yösuunnitelmat väärin, liekö tämä johtunut ruotsalaista verta omaavan jässikän kysyessä majoitusta kolmelle san franciscosta saapuvalle miehelle, ja tarjosi hotellin kattokerroksen hääsviitin yhdellä kingsize sängyllä ja porealtaalla käyttöömme. Onnistuimme kuin onnistuimmekin välttämään kaikki kiusaukset ja suljimme vain hypnotisoituneet silmämme niiksi muutamaksi tunniksi mitä yöstä oli jäljelle. Aamianen olisi kuulunut hintaan, mutta sinne ei kukaan, edes J-P, kyennyt lähtemään.





Enkelten kaupunkiin tutustumisen aloitimme alamon autovarikolta, jonne chrysler jäi öljynvaihtoon. Pääsimme jälleen valitsemaan autoa, tällä kertaa ilman tallipäällikköä. Päätimme pitäytyä aina niin luotettavassa sebringissä olihan edellinen automme ilmoittanut öljynvaihdon tarpeesta 50 mailin ajon jälkeen. Vaikka tästä jatkuvasta autojen vaihdosta hieman vaivaa onkin olemme nousseet alamon autoportaikossa budjet-mallista, economyn kautta midsizeen vaivanpalkkana. Suunnitelmissa on reissun päätteeksi palauttaa avo mustang parkkiruutuun ennen koneeseen nousua. Kun auto oli alla päivitimme kehomme rantakuntoon taco bellissä ennen tyynenmeren aaltoihin hyppäämistä. Suuntasimme siis Huntington beachille jossa tiukasta tähystelystä huolimatta emme nähneet rannan pahaa poikaa ison päänsä kanssa. Joko Tito pelästyi seuruettamme tai sitten hän viettää laatuaikaa Jennansa kanssa jossain muualla kuin rannalla tai esim vaipanvaihtopuuhissa.


Rannalta suuntasimme kohti Los Angelesin keskustaa Jamban janotessa kostoa paikallisilta, olihan hän joutunut naishenkilön ryöväämäksi keskellä päivää huoltoaseman pihalla. Keskustaan saapuessamme huomasimme että ainoastaan katuaikuiset olivat liikenteessä katsoen lakananvalkoista Janneamme epäilyttävin katsein. Itsesuojeluvaistomme iski kun JP teki kohtalokkaan virheen kääntäessään loisteliaan kulkuneuvomme kohti pahuuden kehtoa, Comptonin asuinaluetta. Kommodori luki jo viimeistä rukousta takapenkillä ja Ahti käänsi ruorimme kohti Interstate 15 joka johtaisi takaisin kotiin.