REST IN PEACE, BIG FAT SWEDE...

Lauantaina poppoolla oli luvassa aikainen herätys. Kuten lukijamme voivat jo tässä vaiheessa arvata, herätystapa ja järjestys pysyi ennallaan myös tälläkin kertaa. Myönettäköön ilmassa olleen hieman normaalia enemmän ärtyneisyyttä. Vaikka ruskettuneet espoolaiset urheilijanuorukaiset olivat kerrankin ajoissa, niin kilpailuiden alkamista jouduttiin odottamaan. Sääntöpalavereiden ynnämuiden epäoleennaisten asioiden päätyttyä oli aika ryhtyä tositoimiin. Jamba aloitti päivän väännöt voittamalla ensimmäisen karsintaottelun pistein 6-0. Seuraavana taistelutantereelle asteli pursiseuran varapuheenjohtaja, joka joutui tiukan taiston jälkeen nöyrtymään vahvemman edessä lisäajalla pistein 4-0. Montaa minuuttia seurueemme ei joutunut odottamaan kunnes Jannen oli taas aika esitellä muulle mailmaalle espoolaista voimapainia. Pettymykseksemme lankaakin laihempi ninjutsua harrastava lapsi onnistui huijaamaan Jamban helpohkoon triangeliin, josta ei ollut paluutta, näin ollen Jannen urakka omassa sarjassaan oli päättynyt. Miltein samaisella sydämmenlyönnillä oltiin ajamassa suomenruotsalaista lahdattavaksi Ballys casinon verisille tatameille. Kenenkään arvaamatta joukkomme puoliverinen onnistui alasviennissä ja väntämään vastustajan kesäaikaan kolmiokuristuksella. Seuraavana Kulonen lähti metsästämään Jeff Monsonin päänahkaa avoimeen painoluokkaaan. Ensin oli kuitenkin selätettävä useita painoluokkia suurempi Punttihirmu. tästa johtuen voimapaini oli siirrettävä syrjään ja otettettava skandinavian-jiujutsu tekniikat käyttöön. Näin ollen Kulonen voitti ottelun Skandinaavian jiujutsu oppi-isän ja henkisen menthorin Niko Puhakan kehittämällä katalla nimeltä suketava juotsen ja ärjyvä jellona, katahan päättyy monille niin tuttuun heelhook jalkalukkoon. Tämän jälkeen Jambaa vastaan asettui omassa painoluokassa väkisin maattu kikkarapää (kulosen afro oli rumempi). Vomapainin toimivuus oli siis jo todistettu, joten oli aika mitata Skandinavia-jiujutsun toimivuutta graciebarraa vastaan. Alussa Kulonen lähti suorittamaan kataa nimeltä liitävä koivunlehti ja molskahtava hauki. Kyseinen kata päättyy hyppytriangeliin. Ilmeisesti brasilian rannoilla on kuitenkin katsottu kaikki skandinavian jiujutsun katavideot tarkkaan läpi, koska vastustaja pystyi vastaamaan liikkeeseen. Hän poimi sen ainoan haavoittuvuuden liikesarjasta ja iski häikäilemättä nilkkaan kiinni. Tässä ottelussa Kulonen joutui toteamaan grasie barran tekniikat toimivammiksi ja taputti vimmatusti käsillään, kuitenkin hetken liian myöhään ja nilkasta kuului riks, raks, poks.



Kisojen päätyttyä ja viikonlopun kunniaksi oli aika suunnata viihteelle. Kaupungin yllä leijailevasta jatkuvasta rasvankärystä huolimatta olimme onnistuneet välttämään kaikki houkutukset siirtyä roskaruuan pariin Kulosen gourmet keittiöstä. Oli kuitenkin aika taas tutustua maailman lihavimman kansan ruokatottumuksiin, niinpä suuntasimme suomestakin tutun ja turvallisen rasvakaaren hellään huomaan. Myyjämme päätti kuitenkin yrittää pitää urheilijanuorten atleettiset vartalot rasvattomina, eikä lastannut koko tilausta take-away pussiimme. Suuntasimme eväskassimme kanssa bakers poolille, jossa kommondorin oli aika hyvästellä aurinko. Hänellähän oli paluulennon lähtöön enää muutama vaivainen päivä ja pian koittaisi aika kun hyisen pohjolan puhurit pullistaisivat muutaman kerran kuunarin purjeet ennen jäiden tuloa.



Itse illanvietto alkoi Texas de brasil - brasilian steakhousesta, ravintola jossa pussihousuihin sonnustautuneet palvelijat kantavat miekoilla lihaa pöytään kunnes tämä ralli ruokailijan toimesta lopetetaan. Ravintolassa seurueen suomalaisosasto huomasi miksi Sune tykkää pitäytyä rapuillallisissa, sen verran luokaton hänen esityksensä lihansyönnin osalta oli. Kuten J-P jo paikanpäällä totesi suoritus oli samaa tasoa kuin tilaisi mäkistä pelkät ranskalaiset. Vainikainen taas upotti lihaa siihen tahtiin että hovimestarimme joutui tulla kyselemään voisiko kokki laittaa jonkun erikoisen lihan josta tämä tulisi kylläiseksi. Arvelimme suomalaisporukassa että ravintolasta alkaa lihat loppumaan ja päätimme siirtyä jälkiruokiin. Viimeistään tämä osoitti seurueen pienimmät suurimmiksi. J-P:n ja Jamban tilatessa suklaakakut ja pitäytyessä oraalisissa nautinnoissa Sune alkoi pyöritellä päätään silmänruokaa etsien. Ruokailun jälkeen suuntasimme pääkadulle haistelemaan yöelämää. Cesars palasessa on ilmeisesti jokseenkin suosittu juottola, tämän päättelimme muutamasta noin 100m pitkästä jonosta. Jonoja oli erikseen taviksille, kauniille naisille, naisille, porvareille. Onneksemme seurueeseemme kuuluu kotimaassa tuulikaapissa roikkuva kahva-apina, joka kansainvälisten portteeritekniikoiden avulla hoiti koko seurueemme jonojen ohi. Pelkästään tämä kävely oli kuitenkin liikaa täyteen ahdetuille vatsoillemme, joten emme kykenisi pistämään parhaita diskoliikkeitämme marmorilattialle. Tämän johdosta päätimme suunnata nukkumaan useiden naisten jäädessä katselemaan haikeasti hitaasti poistuvan seurueemme perään. Matkalla autolle lankesimme vielä muutamiin houkutuksiin pelikoneiden muodossa, onneksi selvitimme nämä karikot ilman tappioita.





Sunnuntaina suuntasimme väsyneenä jo tuttuun M-resorttiin päiväunille. Aloitimme päivämme pingisturnauksella, jossa J-P peittosi suvereenisti 2-1(10-8,4-10,11-9) Sunen, Jamban vetäytyessä turneesta nilkkaansa vedoten. Suomalainen mieskomeus sai ansaitsemansa huomion altaalla sekä altaan ulkopuolella. Naiset purkivat kihlauksiaan suomalaisporukan mikäli satuimme vilkauisemaankaan heihin päin. Ainakin toistaiseksi J-P uhosi pitäytyvänsä bakers poolilla jossa saa pulikoida rauhassa, ilman että naiset uivat syliin. Se ilo näistä naisista kuitenkin oli, että heidän seurueeseensa kuului kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti suomalainen Kride. Jo lähes natiivin aseman 8 vuoden kaupungissa asumisellaan saavuttanut herra lupasi tarvittaessa esitellä hieman paikkoja. Kun bailut altaalla alkoivat lähestyä loppuaan eräs alaskalainen vaaleaverikkö liimautui Kippariimme kiinni eikä aikonut irrottautua ennen kuin ikuistamme tämän pariskunnan valokuvakameralla. Niinpä mitään muuta ei ollut tehtävissä kuin suostua vaatimuksiin jotta pääsisimme lähtemaan sairaalaan, jossa Jamban nilkka todettiin verenpaine-, sekä kuumemittaria käyttämällä ehjäksi. Tämän jälkeen seurueemme painui helpottuneena yöpuulle.



Maanantaina Sune päätti tehdä viimeiset tuliasostokset välttyäkseen selkäsaunalta kotiinpalatessaan. Tämän seikkailun Jamba päätti jättää väliin ja paranteli nilkkaa sikiöasennossa. Iltareenit olivat niin kovat että alkuperäiset suunnitelmat Sunen osalta kariutuivat. Ilmeisesti jujutsugurumme tiesi Lempeän jättiläisen Big Sweden, nimi jolla hänet salilla paremmin tunnetaan, suunnitelmista jä päätti pitää hänet kaidalla polulla ja rasitti hänet uuvuksiin. Sune ei millään jaksanut astella tissibaariin, vaikka tätä mahdollisuutta hänelle vielä viimeisenä iltana tarjottiin.